Vuoden jälkeen

Reilu vuosi edellisen päivityksen jälkeen, koiran silmän tilanne yhä sama: verkkokalvo rappeutuu tasaista tahtia ja kaihi etenee koko ajan. Todennäköisesti näiden kahden yhdistelmä on jo vaikuttanut siihen, että koira on kokonaan sokea. Mutta ei näön menetys ole paljoakaan koiraa muuttanut, se on oma iloinen itsensä vaikka kulkeekin tavallista rauhallisemmin.

Enemmän muutosta on tapahtunut Selman ympäristössä, sillä muutimme reilu vuosi sitten maalle. Nyt ei koiran tarvitse kuunnella naapureiden kolinoita tai haukkua postimiestä rappukäytävässä. Toinen suuri muutos on se että Selma sai koirakaveriksi siskopuolensa Simmun, joka on huomattavasti parantanut Selman elämänlaatua. Koirat touhuavat ja leikkivät paljon keskenään ja Selman on helppo seurailla Simmua ulkona.

Nyt tärkeintä on hoitaa Selman silmää niin, että se on täysin kivuton. Yhä laitamme joka aamu ja ilta Voltaren Ophta silmätippoja silmään, jotta mahdolliset tulehdustilat pysyisivät kaukana. Niin kauan kuin silmän tila on rauhallinen ja se on kivuton saa Selma pitää silmän päässään. Leikkaussuunnitelmat on siirretty toivottavasti jonnekin kauas tulevaisuuteen.

Siskokset.

Lähes sokeaa arkea

Kuukausien kuluessa olemme tottuneet jo elämään lähes sokean koiran kanssa. Selmalla on arviolta 10% näkökykyä jäljellä, minkä huomaa hyvin iltakävelyillä: koira säikähtää helposti ääniä sekä yllättäviä liikkeitä. Epätasaisella lumipoluilla kulkeminen on toisinaan hidasta ja tavallisesta poikkeaville asioille, kuten kummallisille varjoille tai polulle tipahtaneelle puun oksalle voidaan äristä hyvinkin hanakasti. Sisällä kotona etenevän sokeutumisen huomaa ainoastaan siitä, että koira reagoi entistä herkemmin rappukäytävästä tuleville äänille ja asunnosta kuuluville kolahduksille. Muutoin Selma on oma iloinen itsensä leikkien ja touhuten aivan kuten ennenkin. Tutussa asunnossa Selma ei törmäile esineisiin vaan liikkuu huonekaluja kierrellen aivan kuin näkisi aivan normaalisti. Toisinaan sohvalle tai sängylle hyppääminen vie oman aikansa koiran arvioidessa hypyn korkeutta ja "kuivaharjoitellessa" hyppyä.

Tammikuun lopulle ajoittuneessa silmäkontrollissa lääkäri totesi jäljellä olevan silmän tilan edelleen rauhalliseksi, tulehduksista ei ollut merkkejä ja linssi on hyvin paikallaan. Kaihi ja verkkokalvon rappeuma ovat edenneet entisestään. Ja tulehdusten estämikseksi joudumme antamaan yhä aamuin illoin Ocu-GLO silmätippoja. Hyvä uutinen on se, ettei Selman toista silmää tarvitse vielä operoida ja voi kulua kuukausia ehkä jopa vuosi ennen kuin leikkaukseen on pakko turvautua.

Kevään kuluessa laumamme kasvaa, sillä Selman emä synnytti tammikuun lopulla yhden narttupennun, johon meillä on varaus! Olemme todella iloisia uudesta tulokkaasta, josta Selma saa siskopuolen, leikkikaverin sekä oman opaskoiran. Toinen koira helpottaa varmasti tulevaisuudessa Selman arkea, ulkona liikkumista ja uusiin tilanteisiin sopeutumista.

Silmäkontrolli

Selma kävi tänään silmäkontrollissa, missä tarkistettiin vasemman silmän kunto ja suunniteltiin tulevia hoitotoimenpiteitä. Ikäväksemme Apex - Malmin eläinklinikan silmäspesialisti Sari Jalomäki totesi Selman jäljellä olevan silmän verkkokalvon ohentuneen entisestään ja myös kaihin edenneen. Silmä on kuitenkin hyvässä stabiilissa kunnossa, vaikka reilun kahden kuukauden aikana on verkkokalvo rappeutunut nopeasti. Tämän vuoksi eläinlääkäri ei enää suosittele kaihileikkauksen tekemistä, sillä se ei parantaisi koiran näkökykyä. Jalomäki arvioi Selman sokeutuvan kokonaan seuraavien kuuden kuukauden aikana. Syytä verkkokalvon nopeaan rappeutumiseen ei eläinlääkäri osannut sanoa. Hän totesi ettei kyseessä todennäköisesti ole periytyvä sairaus, minkä vuoksi sokeutumisen syytä ei todennäköisesti koskaan saada selville. Hän piti mahdollisena Selman kärsineen jonkinlaisesta tulehduksesta tai että se on voinut joskus syödä jotain myrkyllistä, kuten sieniä.

Seuraavaksi silmän tilaa vain tarkkaillaan. Silmätippoja annetaan yhä aamuin illoin tulehdusten ennalta ehkäisemiseksi. Silmän terveyttä edistäviä Ocu-GLO -kapseleita otetaan myös kerran päivässä, vaikka ne eivät olekaan pysäyttäneet verkkokalvon rappeutumista, mutta ei ne pahaksikaan ole. Jos silmä alkaa oireilla täytyy mennä pikaisesti eläinlääkärille, muutoin seuraava kontrolli on tammikuussa.

Edessä on siis totuttelu sokean koiran kanssa elämiseen. Jo nyt on nähtävissä koiran näön heikkeneminen, sillä iltapimeällä Selma näkee heikosti ja on esimerkiksi törmännyt paikallaan seisovaan polkupyörään. Onneksi koira saa aikaa totuttautua näön heikkenemisen myötä tulevaan sokeuteen, mikä voi helpottaa tilanteeseen sopeutumista. Olemme yrittäneet löytää Selmalle opaskoiraa, mutta sopivaa pentua ei ole vielä tullut vastaan. Paras vaihtoehto olisi saada toinen samanlainen terrieri, mutta ikävä kyllä tällä hetkellä ei ole juuri pentuja tarjolla. Selman kasvattaja lupasi laittaa meidät pentujonotuslistalle ja toivonkin että Selma saisi "siskopuolen tai -veljen" lenkkipoluille opastajaksi.

Selma lokakuun lopussa.

Tikit pois

Selma toipui hienosti leikkauksestaan. Ongelmia aiheutui lähinnä kauluriin tottumisessa, mikä kuitenkin sopivasti hidasti Selman toimia ja edesauttoi siten toipumista. Tikit poistettiin kymmenen päivää leikkauksen jälkeen ja nyt koira on oma iloinen itsensä. Ehkä hieman tavallista aktiivisempi, kun toipumisaikana ladattiin energiapattereita.

Seuraavaksi edessä on jäljellä olevan silmän hoidon suunnittelu, joka ajoittuu lokakuun loppupuolelle. Edessä on pakollinen silmäleikkaus, sillä silmässä havaittiin kaihimuunnosta.

Hyvä uutinen on se, että Selman emällä on geenitutikimuksissa todettu terveet PLL geenit! Joten Selman silmäongelmat johtuvat todennäköisesti sikiöajan kehityshäiriöstä tai jostain muusta sairaudesta. Tulevat silmätutkimukset kertovat tästä varmasti lisää. Hienoa tässä tuloksessa on myös se, ettei Suomessa ole siten vielä todettu perinnöllistä linssiluksaatiota amerikankääpiöterrierikannassa! Yhdysvalloissa geenitestit ovat paljastaneet geeniä kantavia ja sairastuneita pikkuterrierejä, minkä vuoksi on lohdullista kuulla kasvattajien siellä hyödyntävän geenitestejä jalostustyössään.

Hienosti parantunut leikkaushaava.

Yksisilmäinen Selma

Selman oikea silmä poistettiin keskiviikkona 29.8.2012 kello 10.50 alkaneessa leikkauksessa. Leikkaus sujui hienosti ja noudimme koiran kotiin kello kolmen aikaan iltapäivällä. Koiran leikkaushaava ei näytä ollenkaan niin hurjalta kuin pelkäsin. Eläinlääkäri on leikannut silmän luomet yhteen ja arpi jäänee aika huomaamattomaksi kunhan tikit poistetaan noin 10 päivän kuluttua. Siihen asti koiran on viihdyttävä kauluri kaulassaan, ettei se pääse raapimaan tikkejä auki.

Aamuisin Selmalle annettaan kipulääkettä vielä 4 päivän ajan. Leikattua silmää haudotaan lämpimällä kääreellä 1-2 kertaa päivässä, mikä laskee silmän turvotusta ja helpottaa siitä mahdollisesti aiheutuvaa kipua.  Lisäksi haava puhdistetaan kerran päivässä laimennetulla Betadine liuoksella. Tällä hetkellä terveeseen vasempaan silmään laitetaan kaksi kertaa päivässä Voltaren Ophtha silmätippoja, mahdollisten tulehdustilojen ehkäisemiseksi. Tippoja annetaan siihen asti kunnes vasempaan silmään suoritetaan kaihileikkaus todennäköisesti reilun kuukauden kuluttua. Silmän terveyttä pyritään kohentamaan Ocu-GLO kapseleilla, joita aneetaan kerran päivässä.

Leikkauksesta Selma on toipunut hämmästyttävän hyvin. Iltapäivällä se poti anestesiasta aiheutunutta "krapulaa", mutta illalla suostui jo syömään ja istumaan sylissä. Hieman piti murahdella avoimesta ikkunasta ulkoa kantautuneille äänille, mikä on selvä parantumisen merkki. Lähinnä epämukavuutta aiheutti kauluri, jonka kanssa liikkuminen, syöminen ja juominen on vielä hankalaa. Mutta nopeasti koira siihenkin tottuu. Tänään aamulla käytiin pienellä kävelyllä ja koira oli jo oma reipas itsensä.

Seuraavat päivät seurataan leikkaushaavan parantumista ja toivotaan että säästytään tulehduksilta ja muilta komplikaatioilta. On helpottavaa tietää ettei koiralle enää tule lamaannuttavia kiputiloja, joita silmän etukammioon luiskahtanut linssi aiheutti.

Leikkaushaavan "dramaattisuutta" lisää silmän ympäriltä leikatut karvat.

Silmälääkärin lohduton tuomio

Selman oikea silmä joudutaan poistamaan huomenna kokonaan. Silmässä liikkunut linssi on aiheuttanut sen verran traumaa ja muutoksia, ettei silmää voida pelastaa. Silmän poiston myötä koiralla ei enää ole paineen noususta tai muusta johtuvia kipuja. Leikkauksesta koiran pitäisi toipua nopeasti.

Myös Selman vasenta silmää tarkkailtiin paljon ja lääkäri totesi siinä olevan muutoksia niin linssissä kuin verkkokalvollakin. Joko koira on syntynyt "huonojen silmien" kanssa tai verkkokalvo rappeutuu hiljalleen. Tästä ei oikestaan saada varmuutta muuten kuin ajan kanssa. Tällä hetkellä silmän tila on stabiili, mutta kaihimuutosten vuoksi silmä täytyy tulevaisuudessa operoida. Jää nähtäväksi estääkö operaatio linssin luksoitumisen ja miten verkkokalvon rappeutuminen etenee. On hyvin todennäköistä että koira sokeutuu kokonaan.

Silmälääkärin uutiset olivat siis pahimmat mahdolliset. Mutta edetään nyt aluksi hoitamalla yksi ongelma kerrallaan, murehtimisen voi jättää tuonnemmaksi.



Molemmat silmät viimeistä kertaa valokuvassa.



Kipeä silmä

Lauantaina iltapäivällä Selman silmä oli yhä kipeän oloinen, koira oli haluton tekemään mitään ja vaikutti jopa kuumeiselta. Menin koiran kanssa pimeään vessaan pariksikymmeneksi minuutiksi ja pitelin koiran kuonoa koholla. Ajattelin että ehkä pimeässä pupilli laajenisi tarpeeksi ja linssi mahtuisi luisakahtamaan takaisin silmän pohjalle. Konsti toimi hienosti! Linssi ei enää painanut silmän etukammiota ja koiran olotila parani hetkessä. Silmätipoilla sain pupillin koon taas pieneksi, niin että linssi jäi loukkoon silmän takaosaan. Täytyy käyttää samaa keinoa tarvittaessa tulevaisuudessakin.

Sunnuntaina käytimme koiraa varmuuden vuoksi eläinlääkärillä silmänpaineen mittauksessa. Arvot olivat normaalit, eikä lisälääkitystä tai muuta tarvittu. Huomenna onkin vuorossa silmäspesialistilla käynti ja saamme kuulla lääkärin tarkemmat arviot hoidon jatkosta ja vasemman silmän kunnosta.